Mielenterveyskuntoutujien työtoiminta on tärkeää toimintaa

Keskiviikko 9.3.2011 klo 10:33

Mielenterveyskuntoutujien työtoiminta on tärkeää toimintaa

 

Sastamalassa on nostettu tärkeäksi teemaksi elämänhallinta ja elämänlaatu. Kuitenkin eritoten mielenterveyskuntoutujat putoavat usein pois yhteiskunnan järjestämien työtoimintapalvelujen piiristä. 

Mielenterveyskuntoutujan elämänhallinnan ja -laadun kannalta ratkaisevassa asemassa onkin sosiaalitoimen järjestämä työtoiminta. Sillä on tärkeä rooli mielenterveyskuntoutujan hoidon ja kuntoutumisen apuvälineenä sekä hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäjänä. 

Sosiaalihuoltolain mukaan "työtoiminta on toimintakyvyn ylläpitämistä ja sitä edistävää toimintaa. Työtoiminta on sosiaalipalvelua, jota voidaan järjestää henkilöille, joiden toimintakyky on vammaisuuden tai muun vastaavan syyn vuoksi alentunut niin, että heillä ei ole edellytyksiä osallistua tavanomaiseen työhön. Henkilön toimeentulo perustuu pääosin sairauden tai työkyvyttömyyden perusteella myönnettäviin etuuksiin. Työtoimintaa voidaan järjestää työ- ja toimintakeskuksissa tai tavallisella työpaikalla avotyötoimintana.” 

Työtoiminta pyrkii vapauttamaan asiakasta usein lähes pysähtyneestä elämäntilanteesta tuomalla siihen mukaan myönteisiä tekijöitä. Osa mielenterveyskuntoutujista tarvitsee pitkäkestoista tai jopa pysyväluonteista työtoimintaa, jotta heidän sosiaalinen ja terveydellinen toimintakykynsä kasvaisi tai ei ainakaan entisestäänkin heikentyisi. 

Periaatteessa työtoiminta edistää asiakkaiden siirtymistä kohti työelämää. Tosiasia kuitenkin on, että nopeat työelämään siirtymiset ovat harvinaisia. Osalle mielenterveyskuntoutujia jo toimintakyvyn ylläpitäminen voi olla riittävä tavoite. Onkin erittäin tärkeää, että kunnassamme panostetaan pitkäjänteisesti mielterveyskuntoutujien työtoiminnan kehittämiseksi ja palvelua saavat kaikki sitä haluavat / tarvitsevat mielenterveyskuntoutujat. 

Työmarkkinat syrjivät mielenterveyskuntoutujia, pitkäaikaistyöttömiä, vammaisia sekä myös maahan­muuttajia. Näillä kaikilla tulisikin olla nykyistä hyväksytympi asema niin yksityisen kuin julkisenkin sektorin työmarkkinoilla, etenkin kun ennustetaan tulevaisuudessa työvoimapulaa. Kolmas sektori on kantanut kortensa kekoon hyvin. 

Kysymys on myös koko yhteiskun­nan läpäisevästä asenneilmastosta. Erilaisuuden hyväksyminen ja suvaitsevaisuus ovat edellytyksenä sille, että mahdollisimman moni voisi päästä voimiensa mukaan osalliseksi työelämästä ja tulla hyväksytyksi yhteisessä arjessamme.

 

Leena Kukkonen-Lahtinen

Psyk.sh / Työnohjaaja