Vanhustenhoidosta Sastamalassa

Sunnuntai 28.3.2010 klo 17:59 - Pirkko Lahtinen

 Vanhustenhuolto puhuttaa meitä kaikkia suomalaisia näinä päivinä. Laman ja säästöjen tähden ollaan heikentämässä peruspalveluja niiltä, jotka niitä eniten tarvitsisivat; lapset ja vanhukset. 

 Vanhustenhuollon tavoitteena kaupungissamme on, että yli 75-vuotiaista asuisi omassa kodissaan yli 90 %. Näin melkein onkin, mutta onko kotona selviäminen turvallista? Hoidollista apua voi saada useammankin kerran päivässä, mutta vain hoidollista. Kuka auttaa vanhusta käymällä kaupassa, auttamalla ruuanlaitossa tai huolehtimalla kodin puhtaudesta. Henkilökuntaa on niin vähän, että kotona käyvän hoitajan aika ei riitä tällaisiin toimiin. Ne, joilla on varaa maksaa yksityisille palvelufirmoille selviävät, mutta pienellä eläkkeellä toimeen tulevat eivät voi noita palveluja ostaa. Jos ei ole omaisia lähellä, ollaan satunnaisen naapuri- ja ystäväavun varassa. Ei ole kovin kauan siitä, jolloin oivalliset kodinhoitajat auttoivat myös kodin arkiaskareissa. 

 Kuulin kyllä Saspen päättäjiltä, että pyritään taas siirtymään aikaan, jolloin kotona käyvä hoitaja auttaa myös kodinhoidollisissa tehtävissä. Koska henkilökuntaa ei saa juurikaan palkata lisää,  tuntuu utopialta ja toiveajattelulta, että tähän ongelmaan saataisiin apua. 

 Omaishoitajien tilanne on täällä meillä parempi kuin monessa muussa kunnassa. Jo Vammalan kaupungin aikana tehtiin valtuustossa päätös, että jokaiselle, jonka omaishoidon kriteerit täyttyvät solmitaan omaishoitajasopimus. Rahaa on löydyttävä tähän tarpeeseen. Mielestäni suurin ongelma omaishoidon kohdalla onkin omaishoitajan jaksaminen. Vaikka kunta järjestääkin varahoitopaikan niiksi päiviksi, jotka ovat omaishoitajan lakisääteisiä vapaapäivviä, omaishoitaja oikeastaan aika harvoin käyttää tätä oikeutta. Jos hänen hoidettavansa ei mielellään lähde varahoitoon, hoitaja yrittää jakssa itseään ajattelematta jotta hoidettavan omaisen toive saada olla kotona toteutusi. Omaishoitajien ryhmät ovat jaksamisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. On oltava paikka, jossa purkaa sydäntään kanssasisarien tai veljien kanssa. 

Vanhainkotien tilanne on varmaankin samanlainen kuin useimmissa Suomen vanhainkodeissa. Henkilökuntaa on niin vähän, että seurusteluun, ulkoiluttamiseen ja syöttämiseen jää aivan liian vähän aikaa. Öiseen aikaan saattaa olla aikoja, jolloin jokin osasto on hetken ilman hoitajaa, mikä on jo turvallisuusriski. Suunitelmissa ensi vuodelle on lisätä henkilökunnan määrää niin että yhtä vanhainkodin asukasta kohden tulee 0.6 hoitajaa. Hiukan pelkään, että tähän ei päästä talousongelmien vuoksi.  Omasta mielestäni ajattelisin, että olisin valmis maksamaan enemmän veroja, jotta vanhuksilla olisi hyvä olla. Uskon myös, että monet muut ajattelevat samoin. 

Henkilökunnan niukkuus tekee myös sen, että hoitajat väsyvät. He haluaisivat tehdä työnsä hyvin ja hoitaa vanhukset lämmöllä ja sydämellä, mutta alituinen kiire turhauttaa ja väsyminen työhön on uhkaamassa. Henkilökunnan sairaslomia on paljon -   väsymyksestä johtuen. Meillä täällä Sastamalassa on hyvä henkilökunta, mutta käsiä on liian vähän. 

 Käännän nyt lopuksi katseeni kolmannen sektorin puoleen, siis vapaaehtoistyöhön. Olen saanut monien vuosien ajan seurata vapaaehtoisten auttajien työtä sekä Hopun vanhainkodissa että Tukitalolla. Olen nähnyt, miten suurella antaumuksella nämä auttajat hoitavat autettaviaan ilman palkkaa. Vapaaehtoinen ei korvaa ammatti-ihmistä, mutta hän on ihminen, joka on lähellä ja auttaa arjen selviytymisessä kotona ja antaa henkistä tukea laitoksessa. Edellytys sille, että nämä auttajat jaksavat tehtävässään, on se, että heistäkin pidetään huolta. Heille tulee järjestää yhteisiä tapaamisia, virkistystä ja ammatillista tukea, ja se kannattaa. Nyt näinä laman vuosina voimme ottaa avuksemme vapaaehtoistyon ja sitten parempina aikoina lisätä kunnolla ammatti-ihmisten määrää. 

Olen itse päättäjän roolissa ja ymmärrän kyllä, mitä tämä aika vaatii, mutta olen vilpittömästi  sitä mieltä, etää vanhusten peruspalveluista ei saa tinkiä. Olemme velkaa ikääntyvien ikäpolvelle. He ovat luoneet tämän hyvinvointiyhteiskunnan, heistä on pidettävä huolta. 

 

Pirkko Lahtinen